Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2526272829301
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

RSS

 Kuinka minusta tuli hullu
23.07.2016 07:39

Elämäni tähtihetki oli v. 1958 huhtikuussa. Synnyin. Kolarin sairaalassa minut myös kastettiin, äiti tahtoi Leevin, sisarukset vaativat Heikkiä. He saivat Heikin kotiin.

Kotini pihalta näkyy pohjoisessa tunturi. Ylläs. Keskiyön aurinko kilottaa kesäisin pitkän vaarajonon yllä. Etelän suunnalla näkyy Euroopan suurin suo, Teuravuoma (35 000 ha). Loppumaton hillojen, heinien, riistalintujen hakupaikka. Teuravuoman saajioissa oli useita metsäsavotoita, nykyisin nostetaan myös turvetta. Lännen suunnalla näkyy vilkkuva Pajalan tv-maston merkkivalo yli 40 km:n päässä. Idässä on Kurtakon ravirata, raviradalle on  vajaa kilometri.

Lapsuudessani oli neljä vuodenaikaa. Ne kaikki ovat juurtuneet syvälle sisimpääni. Lapissa eri vuoden ajoilla on suuri merkitys edelleen. Lapissa on töitä ja asioita joita voi tehdä vain tiettynä vuoden aikana, kuten syksyllä ruskanajan-alkutalven poroerotukset. Kevät on valon, kuivanlihan ja turistien aikaa.

Lapin joskus ankarakin luonto, sää, vaati asujiltaan tai kulkijoitaan joskus  koviakin ponnistuksia selvitäkseen. Ketään ei jätetty ulos eikä yksin. Ovet olivat lukitsematta. Korkeintaan luuta oven päällä, jos ei ketään ollut kotona. Vieras(kin) kulkija sai katon päänsä päälle, kahvin ja ruokaakin. Ei kysytty kuka olet, mitä tehet. Jos kulkija oli suutari, hän kunnosti talon kengät ja länget. Jos kulkija oli kapustantekijä, jätti hän muutaman kapustan taloon lähtiessään, joku avusti heinätöissä. Kaikki oli tasavertaisia. Ihmisiä kunnioitettiin, säätyyn katsomatta, herrojakaan ei pelätty eikä pokkuroitu.

Kuljin nuorena Lapin kairoja pitkin ja poikin. Jos joskus tuli hairahettua, palaute tuli heti, koko kylä kasvatti. Asuminen, kulkeminen lapissa opetti näkemään, kuuntelemaan, ihastumaan ja perille oli pakko päästä, muuten olit yksin kairalla. Ei se kulkeminen/kasvaminen aina ollut helppoa, mutta se lapin mutkaton toimintatapa. Luonto, ne ihmiset, se lapin Henki, se juurtui selkärankaan, se juurtui sydämeen. Lapissa tämä kaikki kuuluu normaaliin elonkiertoon, mutta seuraavassa miten minusta tuli hullu.

...40 vuotta myöhemmin

Olen toteuttanut lapsuudessa juurtuneita tapoja Kuusaa-Jokelan kylätoiminnassa, Haapajärvellä ja laajemminkin maakunnassa. Olemme toimineet tasavertaisesti kylällä, kaikki on hyväksytty, kaikki on pyritty huomioimaan. Kylämme kylätoimintaa on viety eteenpäin kyläläisten kesken hyvässä hengessä jo kolmatta vuosikymmentä. Tekemämme on Cittaslow-lappi tyyliä.

Kylätoimintaamme on kopioitu moniin kyliin suomessa, olemme olleet edelläkävijöitä kylätoiminnassa. Olemme saaneet Kuusaalle useita stipendejä ja palkintoja. Monia valtakunnallisia ja kansainvälisiä tunnustuksia kuten vihreä lippu, Coca Cola, äs aa äs (SAS) lentoyhtiö ja paljon muuta. Kuusaa-Jokela on huomattu ja arvostettu "maailman kartalla". Sen sijaan mie itte sain kylätoiminnasta "diaknoosin" ja viralliset kylähullun paperit taskuun. Tästä on hyvä jatkaa. Hyvät lukijat, hullutellaan yhdessä.

Valtakunnan XII virallinen kylähullu

 

Heikki Kumpula


( Päivitetty: 23.07.2016 07:51 )

Kommentoi



 Neljä munkkia
23.07.2016 07:30 | heikki

kop kop kop,,, oven pielessä ei ole soittokelloa, on koputettava,,, hiljaista on. Onkohan sisällä ketään? Jospa koputusta ei kuultu,,, hieman lujenpaa KOP KOP KOP, nyt kuuluu askeleita, ovi avataan.

”No kylähulluhan siellä rymistelee raamit kaulassa, tässä ovessa on saranatkin, käy sisään äläkä seiso siellä sateessa”.

Huh, nyt pääsin sisälle, nyt pitää olla skarppina ja esitellä sitä valokuitua.

” Jaa tulit varmaan myymään sitä valokuituliittymää, vai mikä se on??” talon isäntä tuumaa.

”Joo ko minut määräthiin, että joka talhoon,,,” aloitan puheen, mutta keskeytetään.

”Niin niin, ja halvalla saa ja hevosella pääsee, vai miten se menee niitten myyntimiesten sanonta?”

”Joo-o kyllä sen vielä saa sillä kamppanjahinnalla”,,, Yritän vahvistaa asiakkaan käsityksen oikeaksi, mutta jälleen keskeytetään.

”Satuin kirkolla kuulemaan, että se valokuitukaapeli on kerkiävää sorttia,, vanhakin ”kone” kuulemma nuortuu,,,he he,, ottaneet kuulemma tuohon naapuriinkin, lisää kuulemma lapsi onnea,,, he he hee,, jospa tässä vielä itsekkin,,,”

”Ihan oikeassa olet, nopea se on ja nuoret käyttävät sitä opiskelussa, ja etätöissä se on välttämätön ja ,,,”. Yritän vahvistaa valokuituliittymän etuja, mutta asiakas kaivelee jo kahvipannua liedelle.

”Juodaas tässä harjakaiskahvit, täyttelehän se paperipuoli, haen pakasteesta tuoreita munkkeja sillä aikaa, emäntä leipoi viikolla,,”

”Nuin iso mies, niin otin sulle neljä munkkia, lämmitän nämä mikrossa”, isäntä sanoo ja laittaa mikron hurisemaan.

Olen täyttänyt tilauslomakkeen ja pyydän allekirjoitusta alaviivalle ”nimi tuohon ja varmaan nuo munkit ovat jo sulaneet, miepä otan ne pois tuolta mikrosta”.

Isäntä kaataa kahvia kuppeihin, ja käsi ensimmäiseen munkkiin. ”AUTS, kylläpä lämpesivätkin äkkiä” irrotan otteen tulikuumasta munkista ja puhaltelen sormia.

Liittymäsopimus on kuitenkin allekirjoitettu ja salkussa. Joten kohti uusia tuttavuuksia.

 

Valtakunnan virallinen kylähullu

Heikki Kumpula


 - heikki | Kommentoi



 Latua kylätoimintaan
29.03.2015 15:10 | Heikki

Läähpuu läähpuu! Hengitys kulkee puuskuttaen. Kieli roikkuu mahan päällä. Päässä sumenee eikä kotivainiota näy vieläkään. Kun olisi edes kunnon latu mitä hiihtää, muttako ei. Keväinen aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta, paidan selkä kastuu. Nietokset hohtaa puhtauttaan, silmistä vuotaa vesi. Kuka neuvoisi reitin perille?

Tarinan hiihtäjällä oli tavoite, mutta perille pääsy ei ollut ihan helppoa.  Matkalla perille, iloiset ja hyvät asiat tahtoivat kääntyä vastaan. Aurinko kasteli selän. Puhtaat nietokset verestivät silmiä. Hiihtäminen oli tuskaa. Olisi ollut paljon helpompaa, kun joku olisi tehnyt valmiin, kovan ladun, jota hiihdellä.

"Latuja" tehdään myös kylätoiminnassa. Toisissa kylissä on enempi toimintaa kuin toisissa. Toisissa kylissä tehdään asioita toisin ja toisissa taas toisin. Joissakin kylissä tuskin havaitsee kylätoimintaa olenkaan. Jokaisesta Suomen seutukunnasta löytyy muutama edelläkävijäkylä, laduntekijä, tiennäyttäjäkylä.

Näissä kylissä kylätoimintoja kehitetään, muutetaan. Enää kylissä ei vaadita palveluja, vaan ne tuotetaan itse. Tehdään uusia latuja, uusia toimintamuotoja. Tavoite on selvillä, mutta maalia ei näy.

Tehtävä on vaikea, lähes mahdoton. Ei ole puhelin numeroa mistä soittaa "laduntekijän" paikalle, päin vastoin. Uusia kylien toimintamalleja vastaan tulee usein, vanha asenne, ennakkoluulo, kateus, tietämättömyys, vallan havittelu, muutoksen pelko, periaatteet, herran pelko, tyhmyys, keskittämisen halu, suuruuden ihannointi, laki, EU ja vaikka mitä. Kyllä siinä ladunpolkijalla selkä kastuu, kun näitä asenteita muuttaa.

Ulkomaillakin paljon arvostusta saanut suomalainen kylätoiminta, on päättänyt päästä perille maaliin. Uuskylätoiminta tulee muuttamaan maaseudun ja kylien ja koko valtakunnan palvelutuotantoa. Kylätoiminta haastaa kaikki edellä luetellut esteet ja tuo aivan varmasti uutta toimintaa kylille ja alueilleen.

EU:n rahoituskausi on vaihtunut ja tuonut uudet tavoitteet 2021 vuoteen asti. Toivon ja uskon, että alueemme kylätoimijat ja muut toimijat pelaavat yhteen ja kehittävät aluettamme yhdessä. Emme soita olematonta laduntekijää vaan tehkäämme yhteinen, vesisateenkin kestävä latu yhdessä.

Tulevana kesänä on ainakin kolme valtakunnallista tapahtumaa johon, kutsun teidät kaikki, HYVÄT LUKIJAT. Ensimmäinen on la 6.6 avoimet kylät. Tutustu alueesi kylätoimintaan useissa kylissä. Toinen tapahtumapäivä  on to 9.7 Haapajärven Kuusaalla. Silloin julkistetaan Valtakunnan virallinen kylähullu n:o XIII. Kolmas tapahtuma Raahessa 4-6.9.2015 Valtakunnallisien kyläpäivien eli Lokaalin merkeissä. Lokaalissa Suomalainen kylätoiminta ja tämänkin alueen kylät esittäytyvät. Tule mukaan toimintaan. Kylätoimintaa voi tehdä myös huumori mielessä, hymyssä suin ja paidan selkä kuivana.


 - Heikki  | Kommentoi



 Tie pohjosseen
12.03.2015 13:54 | Heikki

Miehän sanoin, että aamusta se on lähettävä, päivälä aurinko oliski selän takana etelässä, muttako aina vennyy se lähtö. Silmiä häikässee pohjosesta Aavasaksanvaaran laelta paistava ilta-aurinko. Matka joutuu kohti Meänmaata. Täälä puhuthaan jo hoon päältä, Torniojoki virtaa vasthaan kuin tervehtimhään tuleva lapin muori konsanhaan. Joela on joku soutamassa lohta.

Olema menossa lomale, sinne Ylläsjoki varren kämpäle, niinku joka vuosi 40-vuojen ajan, silloin ku olen sieltä  teininä lähteny. Meänmaa kutsuu.

Se on villi asia tuo aurinko, se on täälä lapissa eri värinenki, kirkhaampi. Sitä ei usko joka ei ole täälä käyny, mutta melkhein kaikkihan täälä on käyny, joskus. Sama asia se on lumela, joka ei ole täälä kevhäälä käyny ei ole valkosta lunta nähny, se on tosi asia. Lumisokeaksi tullee helposti jos ei käytä kilolaseja eli aurinkolaseja hiihtäessä.

"Kolari 69" km. Pellostako lähethään ylöspäin, siinä väylävarren tienristeyksen jälkheen lukkee nuin tienviitassa. Nyt pittää aijaa silmät sirrillään sillä Orajärven ja Sammalvaaran välhiin jää paliskuntien raja. Raihaan on rakennettu poroaita, ettei paliskuntien porot sekotu. Aijasta johtuu, että tällä tieossuuella on usheita porotokkia.

Kesäisen päivän liikenne hiljenee, kello on siinä puolenyön hujakoila. Silti aurinko paistaa tunturin päältä kuin kirkas lamppu joka johattaa poikansa kothiin, laphiin. Keskiyön aurinko keskeyttää ajan kulun, luonto hiljenee hetkeksi, jopa heikko tuulen vire tyyntyy.

Räkkää ilmassa, se on ko on seisova ilma, tuulilasi sumentuu, pissapojasta varhmaan loppuu vesi kohta. Aurinko killottaa spektrin värheissä läpi likaisen tuulilasin, porotokka, jalka jarrule ja kamera eshiin. On se kumma ko niitä aina vain kuvathaan, vaikka meiläki niitä kuvia nuista kisuroista  on varhmaan jo tuhansia.

Kolarissa ennen Ylläs Hotellia kääntyy tie Kittilään ja Ylläsjärvelle. Vielä 14 kilometriä niin olhaan perilä kämpälä. Kuten aina, niin nyttenki ensimmäisenä haethaan limsapullola kaltiosta vettä, aaah. Vesi on kylmää, kristallin kirkasta, hyvvää heltheisen ajomatkan jälkheen. Kuukkeli ihmettellee yöllisiä tulijoita ja hypähtää lenthoon läheisestä puusta.

Olen nukkunu muutaman tiiman, herrään kuuntelehmaan hiljaisuutta muitten vielä nukkuessa. Viereisestä sängystä kuuluu lasten hiljainen tuhina. Terästän korvia ja kuulen tutun kosken pauhun eempää. Ylläsjoen ylempi Suolakoski tervehtii  pauhulhaan lomalaisia. Hetken kuunneltuani kuulen vielä kauempaa kurjen aamu tervehyksen, katton kelhoon, 5.20. Päätän nukkua vielä tovin, olenhan kotona.


 - Heikki  | Kommentit (1)Kommentoi



 Joulun alla 2014
16.12.2014 09:10 | Heikki

Seon lunta satanu viimeyönä vähäsen, no vissiin viis senttiä. Siinä se on meän kaikki lumi nytten. Enempiki se vettä ja räntää vihmoo. Nyt on pakkasta yhen raaterin verran.

Viimekesänä kävin kolme eri reissua kotona Multalassa. Juhanuksenki olin sielä, lunta sato, oikein uskonu että se on keskikesä. Yrjön hautajaisissa oli kyllä sitten jo lämmintä, hellettä oikein. Olin yhessä narunpäässä kun laskethiin Yrjö hauthaan.

Kolmas reissu syksylä, luokkakokouksessa. Rustasin vaunun pääle katosta samala reissula, oli vähän liian hoppu ja kiire sen kanssa.

Miepä tiän nyt että isänisänisä on Erkki Kumpula. Muuttanu ruothiin Aareavaarale asuhmaan ja sinne se on hauattu. Sitä en vielä tiä että onko se hautuumaa Pajalassa vai missä? Hilkka se voi kyllä tietää ko se on piikonu sielä aikanhaan. Pittääpä soittaa Hilkale.

Mitä sitä muuta ko hyvää joulua kaikile, niin ja muilekki. Ennää 8 päivää jouluun.

t. Heikki

 


( Päivitetty: 16.12.2014 09:30 )

 - Heikki | Kommentit (2)Kommentoi


©2018 sukujuhla - suntuubi.com